Welcome Finns !!!

Krikettiottelu käydään kahden 11-miehisen joukkueen kesken, joskin on mahdollista pelata pikkupelejä 6-miehisin joukkuein. Kriketillä on maine, että sen säännöt ovat perin mutkikkaat, mutta ne eivät itse asiassa ole sen mutkikkaammat kuin pesäpallon. Vain termistö on erilainen.

Pelissä on kaksi lyöjää (batsmen) kentällä koko ajan. Kumpikin lyöjä puolustaa kolmea pystyssä seisovaa keppiä, jota yhdistelmää kutsutaan nimellä “wicket”, portti, koska se muistuttaa pientä porttimaista rakennelmaa. Kolmen kepin päälle pannaan poikittain kaksi pienempää keppiä, joiden nimitys on “bails”.

Syöttäjä eli “bowler” koettaa osua pallolla porttiin. Lyöjä koettaa estää palloa osumasta porttiin. Jos pallo osuu porttiin, lyöjä tuomitaan “out”, ulos. Jos lyöjä osuu palloon ja vastustajan kenttäpelaaja saa kopin, lyöjä tuomitaan “out”.

Turku vs Tampere 2001. (Photo: Cris Whetton)

MTS vs Tampere 2002. (Photo: Santtu Kyröhonka)

Jos lyöjä osuu palloon eikä palloa saada kopiksi vaan se lentää riittävän kauas, lyöjät juoksevat kentän vastakkaisiin päihin porttien luo, vaihtavat siis puolta. Siitä merkitään yksi juoksu eli piste.

Jos lyöjä lyö pallon pelikentän laidan yli mutta koskee sitä ennen maahan, siitä merkitään neljä juoksua ilman että lyöjän tarvitsee juosta. Pesäpallon “kotijuoksua” vastaa kriketissä tilanne, jossa kentän laidan ylittävä pallo ei osu kentällä maahan, ja siitä merkitään kuusi juoksua.

Kuuden pallon syöttösarjaa kutsutaan nimellä “over”, koska kuuden syötön jälkeen lyöjät vaihtavat kenttäpäitä ja lyöjällä on vastassa uusi syöttäjä.

Tässä säännöt yksinkertaisuudessaan.

Krikettipallo on erittäin kova ja lentää yhtä kovaa tai kovempaakin kuin baseballissa. Kriketinpelaajat käyttävät suojuksia. Lyöjällä on sääri/polvisuojat, pehmustetut käsineet sekä nivusien suojaksi asetettava “box”. Naispelaajat – jotka toivotetaan erittäin tervetulleiksi – pitävät suojarintaliivejä, joiden nimitys on samoin “box”.